Tutkijan sukellus peruskoulun värikkääseen maailmaan

Kolme vuotta kestänyt määräaikainen tutkimusprojektini valtion tutkimuslaitoksessa päättyi maaliskuussa 2016. Samaan aikaan koko tutkimusosastoa oltiin lakkauttamassa. Oma esimiehenikin joutui irtisanotuksi. Jäin työttömäksi, koska minkäänlaista jatkopestiä tässä tilanteessa ei ollut enää näköpiirissä. Vajaan vuoden verran yritin hakea töitä yksityiseltä sektorilta. Kolme apurahahakemustakin tuli väsättyä. Kumpikaan yritys ei tuottanut tulosta. Ongelmana oli omaa osaamistani vastaavan työn vähyys. Akateemisella puolella vietettyjen vuosien kuluessa en myöskään onnistunut rakentamaan verkostoja yksityisen sektorin toimijoiden kanssa.Tiukentunut kilpailu biotieteiden alan työpaikoista ja apurahoista tuli hyvin konkreettisesti esille. Päätin tässä tilanteessa yksinkertaisesti alkaa suunnata itseäni kohti uutta uraa.

Vuoden 2017 alussa keksin opetusalan yhtenä potentiaalisena uravaihtoehtona. Opettaja ei ole aiemmin ollut haaveammatejani varmaankin siksi, että olin nuorena hyvinkin ujo. Iän ja työkokemukseni myötä ovat rohkeuteni ja esiintymisvarmuuteni kuitenkin kasvaneet aivan toiselle tasolle. Oikeastaan tämä ajatus opettajuudesta alkoi kypsyä mielessäni vapaaehtoistyön kautta. Punaisen Ristin läksyhelppinä oli mukavaa opastaa maahanmuuttajalapsia esimerkiksi matematiikassa. Tulin ajatelleeksi, että opettajana voisin hyödyntää vankkaa tietopohjaani biotieteistä ja matemaattisista aineista. Tuumasta toimeen. Aloin opiskella sivutoimisesti (työnhaun lomassa)  kasvatustieteitä Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Myöhemmin keväällä 2017 päätin lähetellä avoimia hakemuksia Helsingin eri peruskouluihin. Tämä tuotti tulosta, koska syyskuun puolivälissä sain puhelun erään helsinkiläisen koulun vararehtorilta. Biologian opettajan sijaista kaivattiin kiireesti. Olin tietysti valmis menemään töihin kahden päivän varoitusajalla! Siitä alkoi taipaleeni sijaisopettajana. Ensimmäinen sijaisuus kesti neljä viikkoa. Sitä seuraavat sijaisuudet olivat lyhyempiä, mutta töitä tuntui mukavasti riittävän, mistä olin erittäin tyytyväinen.

Ensimmäiset päivät opettajana olivat melko hektisiä. Valmistauduin jokaiseen tuntiin huolella, mm. lukemalla kirjan kappaleet etukäteen ja valiten erilaisia opetusvideoita näytettäväksi oheismateriaalina. Aihepiireihin liittyvät Kahoot-pelit otin heti alussa käyttöön. Näistä kuulin samaa tuntia vetäneeltä erityisopettajalta. Kuria en kuitenkaan osannut pitää. Lisäksi oli hankalaa, kun en alussa saanut oppilaiden nimilistojakaan, enkä niitä ymmärtänyt silloin pyytää. Ensimmäisen päivän viimeinen tuntini, 9-luokan biologiaa, oli melkoisen suosittu. Kävi jossain vaiheessa tuntia ilmi, että paikalla oli ylimääräisiäkin oppilaita rinnakkaisluokilta. Nämä pojat olivat ilmeisestikin tulleet pitämään hauskaa uuden sijaisopettajan tunnille. Ilmeisesti kotona olisi ollut tylsempää. Tunnin loppupuolella pojat laittoivat päähänsä mikroskoopin suojapussit ja alkoivat juosta ympäri luokkaa. Yksi pojista alkoi heilua pitkävartisen siivousharjan kanssa, jonka lähestulkoon juoksin ottamaan häneltä pois. Onneksi tästä tunnista selvittiin ilman haavereita. Kävin rehtorin juttusilla ja hän lupasi minulle apua saman luokan seuraavalle tunnille, mikäli tarvetta ilmenisi.

Konsultoin ensimmäisten viikkojen aikana paljon kummitätiäni, joka on eläkkeellä oleva opettaja. Häneltä sainkin hyviä vinkkejä teinien parissa työskentelyyn. Hän mm. opasti minua, että jos luokassa on rauhatonta, niin opettajan kannattaa rauhassa seistä edessä hiljaa ja tarkkailla oppilaita. Jossain vaiheessa oppilaat alkaisivat ihmetellä, että mikä meininki nyt on ja hiljentyisivät. Tämä ohje tuntui toimivan joillakin luokilla ja joissakin kouluissa, mutta ei aina. Opin itse kokeilemalla minkälaiset kurinpidolliset keinot tehoaisivat. Yksittäisiä häiriköiviä oppilaita päätin ohjata luokan ulkopuolelle rauhoittumaan. Wilma-merkinnöillä uhkailu näytti tehoavan ainakin osaan oppilaista. Jatkossa pidin tarkkaa huolta siitä, ettei tunneille päässyt ylimääräisiä jäniksiä. Havaitsin, että on hyvin luokkakohtaista esiintyykö käytösongelmia vai ei. Toisinaan yksikin oppilas saattaa lietsoa sekasortoista ilmapiiriä. Matikan tunnilla suurella tauluviivoittimella leikkineen – omaa kaluaan mitanneen – 7-luokkalaisen pojan päätin poistaa luokasta kokonaan lopputunniksi. Hänellä ei selvästikään ollut oppimishaluja sillä kertaa.

Kevään loppuun mennessä olin päässyt sijaistamaan Helsingin ja Espoon alueella yhteensä 13 eri koulussa.Varaope-palvelun kautta työtarjouksia tuli tiheään tahtiin. Joskus nappasin sijaisuuden saman työpäivän aamulla. Sijaisuudet käsittävät yläkoulun aineenopettajan sijaisuuksien lisäksi luokan- ja erityisluokanopettajan sijaisuuksia. Olen nyt opettanut kaikkia ikäluokkia 1 luokasta 9 luokkaan! Vuosi peruskoulun sijaisopettajana oli erittäin värikäs ja piti sisällään paljon myös oppimisen iloa. Itse totesin olevani sovelias opettajaksi, koska sellaisia tilanteita ei tullut vastaan, missä olisin menettänyt hermoni tai purskahtanut itkuun. Säilytin joka tilanteessa rauhallisuuteni. Otin jokaisen sijaisuuden myös iloisena vastaan. Teinien kanssa ei pidä olla liian tiukkapipoinen, mutta jämpti pitää olla. Lasten kanssa pätee mielestäni sama sääntö, mutta toisenlaisia järjestyksenpitokeinojakin voi hyödyntää, kuten esim. liikennevaloja taululla.

Olen tässä ensimmäisessä blogikirjoituksessani kirjoittanut kurinpidosta, mikä on mielestäni ollut tuoreen sijaisopettajan suurimpia haasteita. Mielestäni työ kuitenkin opettaa ja muita opettajia kannattaa konsultoida. Seuraavaan lukuvuoteen lähden jo paljon valmiimpana opettamaan. Pedagogiset opintoni starttaavat syksyllä työn ohessa toden teolla. Kesällä aion perehtyä edelleen kasvatustieteelliseen kirjallisuuteen. Lukulistallani on mm. "Apina pulpetissa". Tarkoituksenani on kesän mittaan kommentoida tässä blogissa kirjallisuudesta ja edelleen käytännön työstä oppimiani asioita. Tervetuloa kanssani opettajanpolulle!