Mikä ratkaisuksi koululaisten matemaattisten taitojen parantamiseen?

Käyn tällä hetkellä LUMATIKKA-kurssia, joka on opettajille ja kasvattajille suunnattua matematiikan täydennyskoulutusta. Kurssilla tarkastellaan ja etsitään uusia menetelmiä matematiikan opetukseen ja oppilaiden motivaation nostamiseen matematiikkaa kohtaan. Kurssilla on mukana kasvattajia ja opettajia varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Tämä on loistava juttu, että koko matemaattisen opetuksen kenttä on kokoontunut yhteen tällä tavoin!

Ensimmäisen työviikon alustukseksi kurssilla esitettiin uutta tutkimustietoa matematiikan oppimisesta ja oppilaiden asenteista matematiikkaa kohtaan. Suomessa toteutetun laajan pitkittäistutkimuksen tuloksia esitteli videolla professori Markku Hannula.

Video paljastaa murheellisen kuvan suomalaisten oppilaiden matematiikan taidoista. Pisa-tuloksissa on menty osaamisessa pelkästään alaspäin jo vuodesta 2006 lähtien, vaikkakin ilmassa on joitakin viitteitä siitä, että tämä trendi olisi taittumassa.

Pitkittäistutkimuksen tulokset osoittivat, että oppilaiden matematiikasta pitämisen tunne laskee melko jyrkästi 3.:lta luokalta 6.:lle luokalle. Sen jälkeen laskua pitämisessä tapahtuu loivemmin yläkoulun aikana. Oppilaiden oma pystyvyyden tunne (käsitys omista kyvyistä) matematiikassa alkaa laskea vähän myöhemmin, yläkoulun aikana. Lasku pystyvyyden tunteissa on selkeästi nähtävissä erityisesti seitsemmänneltä luokalta yhdeksännelle. Matemaattinen itseluottamus heikkenee siis tänä ajanjaksona. Kumpikin kehitys on tyttöjen kohdalla jyrkempää. Murrosikä ei riitä yksin selittämään näitä trendejä.

Verkkokeskustelua käytiin kurssilla ensimmäisellä viikolla siitä, miten nämä tutkimustulokset ovat näkyneet opettajien/kasvattajien arjessa ja toisaalta siitä, mitkä yhteiskunnalliset muutokset voisivat olla kehityksen taustalla.

Suuret erot lasten matemaattisissa taidoissa ovat selkeästi 

nähtävissä niin esi- kuin alkuopetuksen puolella

Keskusteluissa kävi erittäin selväksi se, että kasvattajat/opettajat ovat huomanneet oppilaiden matemaattisten taitojen heikentymisen. Keskusteluissa todettiin jopa, että "jokainen vuosiluokka on edellistä heikompi." Varhaiskasvatuksen puolen kommenteista kävi ilmi, että tasoerot oppilaiden matemaattisissa taidoissa ovat selkeästi nähtävissä jo esiopetuksessa. Eräs ensimmäisen luokan opettaja totesi, että jo ykkösluokan syksyllä erot oppilaiden välillä matematiikassa ovat hyvin suuret.

Mikä selittää heikentyneet taidot matematiikassa?

Matemaattisten taitojen lasku osuu yhteen taloudellisen laskusuhdanteen ja koulutussäästöjen aikakauteen. Joissain kommenteissa nostettiinkin esille resurssien vähentäminen oppilashuollosta ja ryhmäkokojen kasvaminen. Opettajan aika ei yksinkertaisesti riitä yksilölliseen ohjaukseen. Kuitenkin useimmat opettajat näkivät matemaattisten taitojen laskun liittyvän laajempiin yhteiskuntamme muutoksiin. Oppilaiden yleinen motivaatio matematiikkaa kohtaa on laskenut. Oppilailta puuttuu sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä suorittaa paljon työtä ja harjoittelua vaativia matemaattisia tehtäviä. Tämän nähtiin liittyvän yleiseen elämänrytmiin ja ajankäytön sirpaloitumiseen. Kännykän ja peliviihteen osuutta ei voi tästä kehityksestä poissulkea. Mikään opiskelu ei pysty tuottamaan enää sitä hetkittäisen ilon tunnetta, mitä viihde pystyy tarjoamaan. Keskittymiskyky on oppilailla laskenut kautta linjan.

Mitä tehdä tilanteen muuttamiseksi?

Eräs varhaiskasvattaja näki matemaattisten taitojen harjoittelun vähentyneen lasten arjessa. Laskemista ja rytmiä vaativat leikit ovat vähentyneet. Lasten ei enää tarvitse mennä yksin kauppaan ja laskea kolikoiden riittävyyttä irtokarkkeihin. Vanhemmat ja lapset eivät enää pelaa lautapelejä. Tämän tyyppistä toiminnallisuutta pitäisi nostaa niin perhearjessa kuin päiväkodeissa ja kouluissakin. Joku yläkoulun opettajista arveli, että alakouluissa on liikaa hypätty digitalisaatioon kelkkaan, jolloin perinteinen havainnollistaminen ja toiminnallisuus ovat kärsineet. Kuitenkin osa oppilaista oppii paremmin perustaitoja juuri konkreettisen toimimisen kautta.

Yhteenvetona todettakoon, että pohja matemaattiselle ajattelulle luodaan jo varhaislapsuudessa. Jos lasten arjesta puuttuvat kokonaan kaikki matemaattista ajattelua vaativat haasteet, voi työsarkaa olla huomattavasti enemmän esiopetuksen puolella. Suuret ryhmäkoot vaikeuttavat yksilöllisen ohjauksen antamista. Toisaalta samoilla oppilailla, joilla on haasteita matematiikassa voi olla vaikeuksia myös lukemaan oppimisessa. Laaja-alaiset erityisopettajat saattavat olla enemmän keskittyneitä nimenomaan lukemiseen liittyvien haasteiden auttamisessa. Myös kodeissa lukutaito nähdään tärkeämpänä taitona kuin matematiikka. Professori Hannula totesikin keskusteluissa, että dyslexia on tunnistettu oppilailla huomattavasti aiemmin, kun taas oppimisongelmat matemaattisten taitojen oppimisessa, dyskalkulia, on tunnistettu vasta verrattain myöhään.

Hyvä pohja matematiikassa luodaan kuitenkin viimeistään alakoulussa. Jos perustaidot eivät ole kunnossa yläkouluun mentäessä, on eroa vaikea kuroa myöhemmin umpeen. Oma ratkaisuni on, että päiväkodit ja koulut tarvitsevät lisää matemaattisiin taitoihin keskittyneitä erityisopettajia tai matematiikkaterapeutteja oppilaiden tueksi. Voi olla, että opettajien voimavarat tai aika eivät nykyään yksinkertaisesti riitä riittävän yksilöllisen opetuksen antamiseen. Joustavan opetuksen laajentaminen voisi tosin olla yksi ratkaisu tai jopa tasokurssien palauttaminen yläkouluihin, jolloin sopivan tasoisen opetuksen opettaminen helpottuisi.

Toinen haaste on oppilaiden motivaatiotason nostaminen matematiikkaa kohtaan. Tälläkin saralla riittää haasteita varmasti. Opetuksen tulisi jo OPSinkin mukaan olla myös toiminnallista. Näkisin, että matematiikan opetuksen monipuolisuus, "jokaiselle jotakin", on avain motivaation nostamiseksi. Oppilaat tarvitsevat onnistumisen kokemuksia ennen kaikkea. Ainakin alakouluikäisille on tarjolla monenlaista toiminnallista peliä, jotka auttavat perustaitojen rakentamisessa. Keskittymiskyvyn puute sen sijaan lienee yksi aikamme yleisistä vitsauksista ja siihen ei ainakaan 30 hengen yhteisessä luokkatilassa toimiminen tuo helpotusta. Ideaalikouluissa olisi enemmän pienryhmätyöskentelyyn sopivia tiloja.


Viitteet:
http://www.opperi.fi/02_opetusvinkkeja/2202_sormistaeroon.html

https://lumatikka.luma.fi/blogi/2018/08/15/matikkaevaita-koulureppuun/

http://www.earlylearning.fi/product_search.php?hakusana=lukum%C3%A4%C3%A4r%C3%A4palat